Lehtisadetta

Päivät ovat niin hämäriä ja sateisia. 
Aamun valkeneminen kestää kovin pitkään. 
Tekisi mieli vain kaivautua syvemmälle peiton alle ja jatkaa unia. 
Nousta ylös vasta sitten, kun kevätaurinko kutittelee silmäluomia niin, 
ettei kerta kaikkiaan malta olla nousematta. 

Kävin katselemassa syksyn värejä eräänä sateettomana hetkenä. 
Tummat pilvet väijyivät kuitenkin koko ajan taivaalla 
ja tuuli heilutteli puista lehtiä niin, että se näytti ihan lehtisateelta.

Värikylläisyyttä

Syksyinen luonto on nyt kauneimmillaan. 
On keltaisen monet sävyt, joukossa ripaus oranssia sekä punaista. 
Ja kaiken taustalla on upeaa tummaa vihreää. 
Ulkona on nyt kiva liikkua kauniin värikylläisyyden keskellä.

Kuvat ovat kuitenkin vanhoja, viime vuodelta muistaakseni.

Kaunista lokakuuta!

Seutulan maisemissa

Alkaa olla jo niin syksyistä. 

Sataa ja paistaa ja sitten taas sataa ja paistaa. Vuorotellen. 
On turvauduttava vanhoihin kuviin, 
kun en ole ehtinyt kameran kanssa ulos juuri sillä aurinkoisella hetkellä.

Kuvissa on maisemia Vantaalta ja Seutulan eli Köningstedtin kappeli. 
Seutulan hirsirakenteinen kappeli valmistui talkootyönä 
vuonna 1925 Köningstedtin kartanon maille. 
Lisää historiasta voi lukea täältä.

Päivät alkavat jo olla niin lyhyitä, että valokin loppuu liian äkkiä. 

Helsingissä päivän pituus on tänään enää 11h 35min. 

Mutta siitä huolimatta, oikein mukavaa viikkoa!

Sykähdyttävä syksy

Onkohan syksy kiehtovin vuodenaika? 
Laskevan auringon valo kultaa maiseman niin kauniisti 
ja taivas hehkuu monin ihanin värein. 

Toisinaan taas salaperäinen sumu hiipii pelloille kuin varkain 

ja kietoo kaiken pehmeään valkoiseen harsoonsa.