Meren lauluja

Meren lauluja kuuntelin 

hiljalleen 

tuuli heitteli kevyttä lunta 

yhä uneksin 

kesästä kauniista 

vai oliko sekin vain unta. 

Leppoisia päiviä!

💙💙

Toukokuun tunnelmia

 Tässä runossa kerrotaan keväästä niin kauniisti, 

että haluan laittaa sen tähän.

Lehdet helisevät, 

metsä karkeloi. 

Kaikkialla kevät 

säteilee ja soi. 

Nousi roudan alta 

vallankumous. 

Alkoi ilon valta, 

kevään lumous. 

Ihmeellinen ääni 

metsän sylistä 

valtaa koko pääni, 

kutsuu: Ylistä! 

(A-M Kaskinen)

Sydänsyksy

Sydänsyksy jälleen saapuu, 

pohjoistuuli puita vain heiluttaa.

Sydänsyksy jälleen saapuu 

ja kylmä on pohjoinen maa. 

 

 Hyvää ja rauhallista marraskuuta!

 🍂🍂

 

 

Puut punaisena hehkuu

 Puut punaisena hehkuu 

verenkarvaisin, kirkkain värein 

loistavat hetken lyhyen, kiihkeän syksyn 

kuin antaen kaikkensa 

ennen väistämätöntä unohdusta. 

🍂🍁 Kaunista ruska-aikaa! 🍁🍂

Metsähän oli mun mieli

 Metsähän oli mun mieli, 

kauvas kaupungin melusta, 

honkien ikihumuhun, 

ikikorven katvehesen ... 

Eino Leinon runoa lainatakseni.

 Olin Espoon Kaitalammella ulkoilemassa tälläkin kertaa. 

Mutta toisella puolella järveä nyt.

Kellanpunainen kuu

Kaunis kellanpunainen kuu
 piti minulle seuraa
 sinä yönä kun yksin valvoin, 
kun uni ei tuntunut houkuttelevalle. 

Me kaksi, kuu ja minä 
katselimme unista kaupunkia, 
joka hengitti raskaasti 
lämpimässä kesäyössä 
etelätuulen hyräillessä tuutulaulua. 

Tänään voisi taas kuvata täysikuuta, 
jos taivas ei ole ihan pilvessä ensi yönä. 
Aamu oli täällä pilvinen ja sateinen 
mutta katsotaan kirkastuuko se iltaa kohden.

Tämä kuukuvani on parin vuoden takaa 
mutta runo on kuitenkin tältä kesältä.

Hyvää ja aurinkoista elokuuta!

Kevään kutsu

Nyt tuntuu, ettei saa oikein mistään kiinni. 

Kaikki ajatukset vain harhailevat 

ja kieppuvat kuin paperinpalat tuulessa. 

Ja tuulista on ollutkin. 

Useammassakin merkityksessä. 
On kuin koko maailma olisi ihan sekaisin.

 Tulin taas lukeneeksi vähän runoja. 
Laitan yhden niistä näiden kuvien kaveriksi.

Kuuletko laulun, 

jota et enää muista? 

Kuuletko viestin 

rannoilta, metsien puista? 

Kuuletko kutsun 

sinussa heräävän kevään? 

Astutko yöstä 

aurinkoon hyväilevään?

(Anna-Mari Kaskinen)

Hetki

Vain hetki hiljaisuutta ja luminen järven jää,
siivun kultaista valon kehrää ja kaukaisen joutsenen nään.

Hyvää maaliskuun alkua ihanaisille lukijoilleni! 

Runoja ja maisemia

Jokainen toiselle täällä 
voi olla lohduksi. 
Pieninkin vuorollaan näyttää 
tietä, kuin enkeli. 
Haurainkin sisällään kantaa 
kykyä rakastaa. 
Kukaan ei yksin kulje. 
Yhteinen on tämä maa.

Jokainen toiselle täällä 
voi olla tukipuu. 
Hyvyyden voimasta hiljaa 
ihmeitä tapahtuu. 
Outo ja yksinäinen 
kutsutaan yhteyteen. 
Pienikin rohkaisun sana 
kantaa voi huomiseen. 

(Anna-Mari Kaskinen) 

Laitan näiden peltokuvien kaveriksi tämän kauniin ja ajatuksia herättävän runon. 

Hyvää viikonloppua!

Hyviä löytöjä

Joskus tulee tehtyä hyviä löytöjä. 

Viimeksi tein sellaisen eräässä kirjakaupassa,
 josta löysin aivan ihanan runokirjan. 

Hyllyssä oli jäljellä enää vain yksi kappale 

ja nappasin sen heti mukaani ja kiikutin oitis kassalle.

Toisten on määrä lentää

korkeammalla kuin muut,

ylempänä kuin metsät,

jylhimmät vuoret ja puut.

Toisten on aika piirtää

taivasta siivillään,

katsella tutkivin silmin

valoon ja pimeään.

Toisten on määrä elää

pinnalla lämpimän maan,

jakaa sen ilo ja murhe

lempeillä lauluillaan.

Toisten on aika olla

hiljaa ja kuunnella

auringon kirkasta kehrää,

aaltojen pauhua.

(Anna-Mari Kaskinen)

Kirja oli Anna-Mari Kaskisen Tänään kaikki kaunis. 

Ylhäällä on yksi hänen runoistaan, joka viehätti minua heti. 

Runoista on tullut yllättäen se kirjallisuuden laji, jota nykyisin luen mieluiten.

Kaskisen runot ovat kauniita ja monet myös varsin puhuttelevia.

Pieni kansanlaulu

Vain pieni kansanlaulu 

ja sanoja ei ole ollenkaan. 

Vain pieni kansanlaulu, 

ei sanoja ollenkaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun, 

jota tuuli kantaa tullessaan, 

vain tuoksua mintun ja ruusun 

tuo tuuli tullessaan.

Vain yksinäinen lintu, 

joka synkeällä kedolla valittaa,

vain yksinäinen lintu, 

joka kedolla valittaa.

Vain autius lehtipuissa 

ja sininen rakkauden kryytimaa, 

vain autius lehtipuissa, 

sininen, autio maa. 

(P. Mustapää)

Kaunis ja kiehtova runo, josta on tehty myös kaunis laulu. 
Laulua on kiva hyräillä vaikka kotitöitä tehdessä. 
Vauhdittuu siivouskin paremmin kun miettii hyviä tuoksuja. 

Hyvää viikonvaihdetta!

Heinäkuu

On tullut viimeinkin lämmin, 

niin, tullut on heinäkuu:

 sen autuutta ei antaa 

voi mikään kuukausi muu. 

Siis terve, aurinko armas, 

ja taivaan siintävyys, -

ja tummuvat illat, joissa 

jo alkaa tuntua - syys!

(Joel Lehtonen)

No, tänä kesänä heinäkuu alkoi kyllä lämpimänä 

mutta juuri nyt on melkoisen viileää. 

Kevään tuulet

Kevään tuulet ne hurjasti puhaltaa 
ja pilvet vihmovat vettä. 
Vaan kohta taas aurinko pilkistää 
ja kukkaset puskevat mettä.

Hyvää sunnuntaipäivää!

Yhdessä

Kaksin päivä kaunihimpi, 
elo suloisempi suvella.

Lämpöistä loppuviikkoa!

Syksyllä

Tuli syksy ja iltojen hämäryys

vei tuuli lehdet jo puista.

Taas sataa ja marras on kohta maa

pian kesää ei enää muista.

Hyvää syksyistä viikkoa!

Heinäkuun lauluja

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

(Eino Leino)

Eino Leinon runoista ei aina tiedä onko ne iloisia, 
surullisia, kaihoisia vai mitä mutta riimittelyt on välillä varsin kuvaavia.
Nyt tekisi mieli runoilijan tavoin huudahtaa, 
että "metsän tummuus (ja viileys!) mulle tuokaa!"
Kun varjossakin lämpömittarin lukemat hipovat kolmeakymmentä astetta.

Ylenmääräisestä lämmöstä huolimatta, heleää heinäkuuta!