Joulutervehdys

Tällaista kaunista lumihuntua ei taida tulla meille päin tänä jouluna.
Mutta on silti ihana hetkeksi unohtaa kaikki arkihuolet
ja rauhoittua iloitsemaan joulun sanomasta. 

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

Kuusi kesäkuvaa

Sain kuusi kuvaa kesästä haasteen Annilta, Inkalilja love -blogista. 
Haaste on lähtöisin Tuplasti terapiaa -blogista. 
Kiitokset hauskasta haasteesta! 
Kesää onkin nyt kiva muistella tämän pimeän vuodenajan keskellä. 

Näissä kaikissa kuvissa yhteistä on lämpö. 

Ne ovat lämpimien ja huolettomien kesäpäivien kuvia. 

Oma suosikkini on neljäs kuva päivänkakkaroista. 

Se on kukka, joka ei lakkaa ihastuttamasta minua iloisella olemuksellaan. 

Päivänkakkaroissa on kertakaikkiaan jotakin hyvin valloittavaa.

En nyt haasta ketään mutta haasteen saa tästä poimia mukaansa, jos haluaa.

Haasteen ohjeet ovat:

- Tämän vuoden teema on paras. 

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva, yms. 

Mikä vain sinusta on se paras muisto.

- Haasta yksi tai useampi blogi.

- Ilmoita Tuplasti terapiaa -blogiin osallistumisesi 

ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan 

tulevassa koonti -postauksessa.

- Instan puolella voi myös osallistua #kuusikuvaakesästä @pirjodg

Itsenäisyyspäivänä

Hyvää huomenta! 
Pilvistä ja sateista näkyy olevan ainakin täällä päin tänään. 
Onneksi viikolla oli joitakin kauniita aurinkoisia päiviä. 
Oli ihanaa pitkästä aikaa nauttia kirkkaasta auringon paisteesta. 
Se on ollut aika harvinaista herkkua tänä syksynä.

 

 

Sinivalkoisten kuvien kera toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kolme hanhea

Olipa kerran kolme iloista hanhea, 

jotka löysivät ihanan vihreän nurmen,

joka oli täynnä herkullista syötävää

ja ne viipyivät siinä monta tuntia.

Löysin tällaisen kesämuiston muutaman vuoden takaa. 
Silloin oli kaunis ja lämmin alkukesän päivä. 
Hanhet kulkivat nurmikolla jonossa ihan peräkkäin 
ja melkein samaan aikaan ne tekivät kaikki samat liikkeetkin.

 

Hämärää

Pelkkää hämärää ja sitten tuleekin jo ihan pimeä. 
Mietin, että lisäänkö näihin kuviin vähän valoa mutta sitten päätin antaa olla. 
Ulkona näyttää juuri nyt niin kovin hämärälle. 

Jos haluat nähdä miltä tämä paikka näyttää keväällä, 
niin tässä vanhassa postauksessa on pari kuvaa samasta paikasta 

eli Hietaniemen uimarannalta. (Tuttavallisemmin Hietsu.)

Tuusulanjärven rannalla

Palataanpa vielä vähän ajassa taaksepäin. 
Kävin lokakuussa Tuusulanjärveä katselemassa ja otin joitakin kuvia.

Tuusulanjärven ympäristöstä löytyy kulttuurista kiinnostunelle paljon tutkittavaa. 
On Sibeliuksen Ainolaa, taidemaalari Halosen Halosenniemeä ja paljon muuta. 

Tuusulan puurakenteinen kirkko on yksinkertainen ristikirkko. 
Ristikirkkotyylin alkujuuret ovat Italian renessanssiajan arkkitehtuurissa. 
Tuusulan kirkon sanotaan olevan Suomen vanhimpia kyseisen tyylilajin edustajia. 
Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1734. Lisää kirkon historiasta voi lukea täältä. 

Tuusulan kirkko on aivan Tuusulanjärven rannalla. 
Kirkon pihalta on kaunis näköala järvelle ja ympäristössä on mukava kävellä. 

Kuvia ottaessa tuli mieleen, että nyt ymmärrän miksi monet kirkot on kuvattu talvella. 

Vanhojen kirkkojen ympärillä on usein niin paljon isoja lehteviä puita, 
että kunnon kuvaa koko kirkosta on siksi vaikea saada. 

Mukavaa marraskuun alkua!

Lokakuun lopussa

Nopeastipa ne säätilat vaihtuu. 
Juuri iloitsin kauniista ja värikkäästä ruskasta. 
Sitten tulla tupsahti lunta mutta nyt se on jo melkein sulanut pois.

 

Päivät ovat olleet niin hämäriä, että valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle. 
Olen viettänyt enimmäkseen hiljaiseloa ja puuhastellut kotona. 

Tunnelmallista syksyn jatkoa!

Runoja ja maisemia

Jokainen toiselle täällä 
voi olla lohduksi. 
Pieninkin vuorollaan näyttää 
tietä, kuin enkeli. 
Haurainkin sisällään kantaa 
kykyä rakastaa. 
Kukaan ei yksin kulje. 
Yhteinen on tämä maa.

Jokainen toiselle täällä 
voi olla tukipuu. 
Hyvyyden voimasta hiljaa 
ihmeitä tapahtuu. 
Outo ja yksinäinen 
kutsutaan yhteyteen. 
Pienikin rohkaisun sana 
kantaa voi huomiseen. 

(Anna-Mari Kaskinen) 

Laitan näiden peltokuvien kaveriksi tämän kauniin ja ajatuksia herättävän runon. 

Hyvää viikonloppua!

Lehtisadetta

Päivät ovat niin hämäriä ja sateisia. 
Aamun valkeneminen kestää kovin pitkään. 
Tekisi mieli vain kaivautua syvemmälle peiton alle ja jatkaa unia. 
Nousta ylös vasta sitten, kun kevätaurinko kutittelee silmäluomia niin, 
ettei kerta kaikkiaan malta olla nousematta. 

Kävin katselemassa syksyn värejä eräänä sateettomana hetkenä. 
Tummat pilvet väijyivät kuitenkin koko ajan taivaalla 
ja tuuli heilutteli puista lehtiä niin, että se näytti ihan lehtisateelta.

Värikylläisyyttä

Syksyinen luonto on nyt kauneimmillaan. 
On keltaisen monet sävyt, joukossa ripaus oranssia sekä punaista. 
Ja kaiken taustalla on upeaa tummaa vihreää. 
Ulkona on nyt kiva liikkua kauniin värikylläisyyden keskellä.

Kuvat ovat kuitenkin vanhoja, viime vuodelta muistaakseni.

Kaunista lokakuuta!

Seutulan maisemissa

Alkaa olla jo niin syksyistä. 

Sataa ja paistaa ja sitten taas sataa ja paistaa. Vuorotellen. 
On turvauduttava vanhoihin kuviin, 
kun en ole ehtinyt kameran kanssa ulos juuri sillä aurinkoisella hetkellä.

Kuvissa on maisemia Vantaalta ja Seutulan eli Köningstedtin kappeli. 
Seutulan hirsirakenteinen kappeli valmistui talkootyönä 
vuonna 1925 Köningstedtin kartanon maille. 
Lisää historiasta voi lukea täältä.

Päivät alkavat jo olla niin lyhyitä, että valokin loppuu liian äkkiä. 

Helsingissä päivän pituus on tänään enää 11h 35min. 

Mutta siitä huolimatta, oikein mukavaa viikkoa!