Merellisiä kuvia

Laitetaanpa kesän lopuksi hiukan merellisiäkin kuvia. 

Oli vielä oikein aurinkoista ja lämmintä, 

kun eräänä iltana kuvailin Katajanokan rannassa. 

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Pellon pientareilla

Iltahetken tunnelmia pellon pientareilta ... 

 ja sitten laskemaan lampaita ...

Kimalainen kanervikossa

 Tässä touhuaa pieni pörröinen kimalainen. 
Niitäkin on useita eri lajeja. 

Tämä saattaisi olla tarhakimalainen, 
koska sillä näyttää olevan keltaista kaulassa ja valkoista takaruumiissa. 
Näin jostakin netin tunnistusoppaasta luin. 

Suriseva lentoääni oli muuten yllättävän voimakasta. 

    

Kylätunnelmaa

Myös retki omalle lähiseudulle voi olla kiehtova ja antoisa elämys.
Vihti esimerkiksi on kunta, jossa on paljon upeita luontokohteita ja kulttuuria.

Vuonna 1772 valmistunut Vihdin kirkko on hieno näky korkealla mäellä keskellä kylää.
Kirkkoa on jouduttu vuosien varrella korjaamaan useammankin kerran
salaman iskujen aiheuttamien tulipalojen seurauksena. 

Sitten vähän kaunista 1800-luvulla rakennettua museorakennusta. 

Vihdin kirkonkylä sijaitsee Hiidenveteen kuuluvan Kirkkojärven rannalla 
läntisellä Uudellamaalla. 

Vielä kirkko rannalta päin kuvattuna. 

On oikeastaan tosi lohdullisen näköistä kun maisemassa näkyy kirkontorni. 

Ylempänä kaikkea muuta, kuin suuntaa näyttäen.

Hopeapajujen varjossa

Hopeapaju, jota nykyisin myös hopeasalavaksi kutsutaan 

on mielestäni yksi kauneimmista puistamme. 

Sen lehtien viileän vaalea väritys on hurmaava

ja rungon tumma muhkuraisuus sopii hyvin kannattelemaan 

puun kaunista lehtirunsautta. 

Voisin hyvin tunnelmoida hopeapajujen varjossa vaikka kuinka kauan.

 Mukavaa uutta viikkoa! 

P.S. Kommentoinnissa on nyt jotakin vikaa. 

Täytyy yrittää aika kauan ennen kuin onnistuu 

ja joka kerta ei onnistu ollenkaan. 😕

Retki koskelle

Näinä vaikeina aikoina pieni metsäretki on välillä ihan paikallaan. 
Nurmijärven Myllykoskella oli aivan ihanaa luonnon rauhaa, 
kosken kohinaa ja havumetsän hiljaista huminaa. 

Hyvää ja virkistävää viikonloppua!

Kellanpunainen kuu

Kaunis kellanpunainen kuu
 piti minulle seuraa
 sinä yönä kun yksin valvoin, 
kun uni ei tuntunut houkuttelevalle. 

Me kaksi, kuu ja minä 
katselimme unista kaupunkia, 
joka hengitti raskaasti 
lämpimässä kesäyössä 
etelätuulen hyräillessä tuutulaulua. 

Tänään voisi taas kuvata täysikuuta, 
jos taivas ei ole ihan pilvessä ensi yönä. 
Aamu oli täällä pilvinen ja sateinen 
mutta katsotaan kirkastuuko se iltaa kohden.

Tämä kuukuvani on parin vuoden takaa 
mutta runo on kuitenkin tältä kesältä.

Hyvää ja aurinkoista elokuuta!