Heinäkuun lauluja

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

(Eino Leino)

Eino Leinon runoista ei aina tiedä onko ne iloisia, 
surullisia, kaihoisia vai mitä mutta riimittelyt on välillä varsin kuvaavia.
Nyt tekisi mieli runoilijan tavoin huudahtaa, 
että "metsän tummuus (ja viileys!) mulle tuokaa!"
Kun varjossakin lämpömittarin lukemat hipovat kolmeakymmentä astetta.

Ylenmääräisestä lämmöstä huolimatta, heleää heinäkuuta!