Sateen ropistessa

Kun on ollut hämäriä ja sateisia päiviä,

 niin ulkona liikkuminen ja kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. 

Sateenvarjo on tähän vuodenaikaan tarpeen 
ja nilkkamittaiset kumisaappaatkin on aika kätevät kaupunkioloissa. 

Innostun usein syksyisin käsitöistä. 
Ostin kokeeksi koivuiset pyöröpuikot ja pidän niistä kyllä 

mutta puikon kiinnityskohta ei ole aivan sileä ja lanka tarttuu siihen ikävästi. 
Muuten koivu tuntuu mukavalle ja lämpimälle kädessä.
Ihan vain kaulaliinaa olen tekemässä.
Vähän leveämpää, että lämmittää hartioitakin.

Lokoisaa lokakuun alkua!

Syyskuun aika

Syyskuu vuonna 2016 

oli punaisten auringonlaskujen ja pihlajanmarjojen. 

Sinä syksynä pihlajat olivat täynnä marjoja.

Vuoden 2017 syyskuu 

oli auringonkukkien ja lempeän värisen ruskan.

Tänä vuonna 2018 

en ole oikein päässyt syksyyn mukaan.

Juuri äsken vielä yritin kuvata kukintaansa lopettelevia kukkia.

Kesää ja lämpöä on riittänyt niin pitkälle, 

että vasta nyt olen havahtunut syksyn tuloon. 
Tuntuu pitkästä aikaa piristävältä katsella tuulessa huojuvia puita.

Olen niin kaivannut raikkaita tuulia ja sateen ropinaa.

Olen kaivannut myös talvi- eli normaaliaikaa.
Vielä jokunen viikko, niin kellot voi siirtää tunnilla taaksepäin 
ja toivottavasti siihen ne sitten saa jättääkin. 
Ei tule yhtään ikävä hyytävän kylmiä aamuja, 
joihin on pitänyt herätä ihan liian aikaisin. 

Hyvää keskiviikkoa!

Huikea kohtaaminen

Pilvisen päivän kruunasi tämä huikea kohtaaminen.

Myöhäinen lintu

Varhainen lintu madon nappaa 

mutta jääkö myöhäiselle linnulle mitään?

Olin pahasti myöhässä suunnitelmassani käydä tänä kesänä katsomassa 

ja kuvaamassa Talvipuutarhan edustan ruusuja. 

                                                                                                                

                                                                                                                                             

                                                                                           

Töölönlahden pohjoispäässä sijaitseva Talvipuutarha oli aikanaan

Helsingin ensimmäisiä mannermaisia nähtävyyksiä. 

J. af Lindfors rakennutti Talvipuutarhan omalla kustannuksellaan 

ja lahjoitti sen puutarhayhdistykselle. 

Puutarha avattiin yleisölle lokakuussa 1893. 

Talvipuutarhan edessä oleva, 

geometristä puutarhatyyliä edustava ruusutarha valmistui vuonna 1924.

Puutarhassa kukkii noin 3000 toinen toistaan kauniimpaa ruusua.

          

Vähän oli vielä kukkivia ruusuja. 

Kesä-heinäkuussa puistossa on varmaan ollut todella kaunista. 
Ensi kesänä täytyy yrittää uudelleen.
Onneksi Talvipuutarhassa sisällä voi käydä kaikkina vuodenaikoina. 

Hyvää syyskuuta teille kaikille!